Nuoret Facebookissa

Olen seurannut 16-18-vuotiaiden nuorten Facebookin käyttöä. Seurattavia nuoria on noin 20, ja he ovat siis kavereinani Facebookissa. Seurattavanani on niin tyttöjä kuin poikiakin. Nuorten seinäkirjoitusten määrä vaihtelee mielestäni suuresti – erityisesti osa tytöistä raportoi ja kirjoittaa seinälleen useitakin kertoja päivässä, kun toisaalta yleensä poikien seinät täyttyvät erilaisten pelisovellusten tilanteista.

Nuorten päivityksille on tyypillistä se, että he tykkäävät lähes kaikkien tiloista ja kommentoivat usein – ainakin hyvien ystäviensä kuvia ja tilapäivityksiä. Monilla on myös runsaasti kuvia, joita he lisäävät ainakin viikoittain kansioihinsa. Myös kuvia kommentoidaan paljon: tytöt kehuvat vuorotellen toistensa kauneutta kuvissa ja pojat kommentoivat tyttöjen kuvia pienellä pilkkeellä silmäkulmassa, pienellä flirtilläkin jopa. Tykkäämällä ja kommentoimalla nuoret hakeutuvat tiettyyn porukkaan ja ylläpitävät kuulumistaan siihen – kaikkiin ”tärkeisiin” täytyy pitää hyvät välit positiivisilla kommenteilla. Jos et kommentoi tai päivitä tilaasi, kukaan ei muista sinua ja putoat porukasta. .

Tietenkin suurena osana Facebookia on myös yksityiset keskustelut ja suljetut ryhmät, joita en pysty tässä seurannassa tarkastelemaan. On vaikea lähteä arvioimaan sitä, miten paljon nuoret juttelevat ja keskustelevat näiden työkalujen avulla.

Nuorille on tyypillistä se, että heillä on valtavasti ystäviä. He siis ottavat ystäväkseen puolituttuja tai kaverien kavereita. Tyypillistä nuorten Facebookin käytölle on ketjuviestien lisääminen seinille, kuten ”paina tykkää, niin kommentoin seinällesi, mikä on paras puolesi” – tyyppisiä asioita tai "montako sydäntä antaisit minulle". Tällaisia kirjoituksia kommentoimalla nuoret vertailevat itseään ja pyrkivät luomaan kontakteja ja ihmissuhteita – ja tällaiset kommentoinnit vaikuttavat varmasti myös nuorten itsetuntoon. Tilanteessa, jossa kukaan ei kommentoi kirjoitustasi tai nuori saa vain negatiivisia kommentteja, voi hän tulla ”julkisesti” syrjäytetyksi kaveriporukoista tai teityistä piireistä. Toisaalta positiivisilla kommenteilla voi myös kannustaa sellaisia tuttuja, joilla tietää olevan ongelmia.

Nuoret ovat hyvin harjaantuneita ja tottuneita FB:n käyttäjiä; monillahan alkaa olla jo sellaiset puhelimetkin, joilla pääsee koulupäivän aikana (vaikka oppitunneillakin) Facebookiin päivittämään seinäänsä ja kommentoimaan kavereiden päivityksiä.He siis osaavat käyttää sen ominaisuuksia ja erilaisia "työkaluja", mutta mielestäni nuorille tulisi kertoa enemmän Facebook-päivitysten vaiktuksista mm. siitä, mitä seinällä kannattaa julkaista ja kenelle mitäkin asioita näyttää.

Nuorten Facebookin käytössä minua askarruttaakin se, miten avoimesti asioistaan nuoret siellä kertovat. Mielestäni nuorille tulisi kertoa siitä, mitä vaikutuksia esimerkiksi profiilikuvalla tai kaikille avoimesti näkyvillä seinäkirjoituksilla voi olla esim. työelämän kannalta. Jos nuorten seinä on täynnä viikonlopun ryyppyreissuista kertovia örvellyskokemusten kuvauksia tai kuvat ovat liian ”rohkeita”, voivat tiedot antaa ulkopuolisille hyvin vääristyneen kuvan nuoresta. Monet työnantajat katsovat juuri Facebookista, millaisesta nuoresta on kyse mm. kesätöitä hakiessa, joten tietynlaiset päivitykset voivat luoda nuorista hyvinkin negatiivisen kuvan.

Motiiveina nuorilla Facebookin käytössä on se, että he saavat yhteyden kavereihin- seinäkirjoitusten kautta he saavat tietää, mitä muut tekevät ja mitä muille kuuluu. Toisaalta Facebook voi olla eräänlainen purkautumisen ja avautumisen kanava, sillä yleensä paikalla on aina joku kaveri tai tuttu, jolta voi pyytää apua tai jolle voi jutella ihan niitä näitä ajankuluksi. Koulupäivän jälkeen on kivaa ajanvietettä ja aivojen nollausta, kun voi lukea Facebookista kavereille tai tutuille päivän aikana sattuneita kommelluksia. Nuoret toisaalta siis ylläpitävät ystävyys- ja kaverisuhteitaan Facebookin kautta ja sitä kautta hakevat ja ylläpitävät paikkaansa erilaisissa piireissä ja ryhmissä. Toisaalta nuoret voivat Facebookin kautta muodostaa erääällä tavalla omia identiteettejään tykkäämällä tietystä musiikista, vaatemerkeistä tai elektronisista laitteista - näiden kautta muodostuu juuri me-ne- tyyppistä asettelua.

Nuoret käyttävät Facebookia useita kertoja päivässä ( monet varmasti useita tunteja), joten mielestäni ainakin lukiossa kursseja voitaisiin toteuttaa Facebookissa esimerkiksi juuri suljetussa ryhmässä. Oman tulevan opetettavan aineeni, uskonnon, osalta voisin hyvin kuvitella käyttäväni Facebookia mm. etiikan kurssilla, jossa oppilaat voisivat keskustella monitahoisista eettisistä kysymyksistä. Joillekin nuorille olisi varmasti helpompi ilmaista mielipiteensä kirjoittamalla oman koneen ääressä kuin luokassa oppitunnilla kasvotusten.